Sasu Laukkonen, keittiömestari

This one is going to be in one language only, that being english.

Time really does fly. Daughter already 2,5 yrs, the restaurant well over one year now. Wow. It has been quite the ride and I feel very fortunate, since the upcoming fear of recession and the amount of new restaurants in Helsinki haven’t really affected our flow.

And with upcoming press in Finland, Holland, Switzerland and Dubai gives me a good feeling for 2012. Most importantly, whatever happens in 2012, the most important thing with Chef & Sommelier is to keep our focus and our personal way of doing things. They are what got us here and they (I feel) are also the things that will open further doors for us.

Upcoming:

My first guestplay in Tampere, Restaurant Henriks the 3rd and 4th of February.

The 17th and 18th of February we are being visited by Pure Berlin, who make their stand on german cuisine in our miniscule restaurant taking in only 22-30 guests per night. 11 course menu with treats from east and west. 100% Pure genius, I think.

Also more wild herbs and home grown veg when it’s time for them.

I feel that 2012 will be a year with a lot to handle, so I’m going to keep my seatbelt fastened even if the fasten seatbelt-sign has been switched off momentarily. Why? Just to keep my feet on the ground and to focus on the number one-  the guests.

Finesse dining for me has always been about trying to make the right choices for the guests- I promise to try to keep it as good as it has been until now.

May the new year be prosperous and fantastic to all!

-Sasu

Hei! Oletko juuri sinä ajatellut, että voi kun lapsesi voisi syödä koulussa hieman paremmin?

Minä olen ajatellut, että voi kunpa lapseni voisi syödä koulussa oikeaa ruokaa eikä e-koodia, siihen ensimmäiseen koulupäivään on onneksi vielä vuosia- Ines on nyt 2,5 vuotias.

Olin tänään mtv3:lla kokkaamassa roskakalapuikkoja, siinä vain yksi esimerkki siitä miten halpaa ja paljon saatavilla olevaa raaka-ainetta voisi hyödyntää. Kokkailun jälkeen siirryttiin lähiruokakeskusteluun ja keskustelimme ja pohdimme tulevaa, mitä voisi tehdä toisin ja miten saisimme koulun ruoan tasoa parannettua.

Minä mietin aina sitä, että einekset kun sisältävät melko vähän raaka-ainetta, niin niiden ravintosisältö on sitä juuri-  eli vähäistä. Jolloin tämä johtaa väistämättä kysymykseen: mitä haluamme että lapsemme ja nuoremme syövät?

Toinen asia on, että haluammeko me että einesten suuren käytön mukana ruokakulttuurimme perusmaut ja perusruoat katoavat? Muistatteko miltä isoäidin kaalikääryleet maistuivat? Minä muistan, ne olivat parhaita.

Mutta muistaako meidän lapsemme tulevaisuudessa muuta kuin että miltä einekset maistuivat vuonna 2010-11?

Pitäsikö koulun ruokaan ottaa kantaa myös ruokakulttuurimme ja sen säilymisen puolesta ja tehdä nuorille huokealla budjetilla tehtyä maistuvaa suomalaista ruokaa, kuten karjalanpaistia?